Täällä olen, enkä muutakaan voi. Perkele.

Pari kuukautta osa-aikaista takana, pakkosiirto toisiin tehtäviin edessä. Kukapa sitä haluaa pitää riesanaan tällaista kehäraakkia. Ei kukaan. Siispä siivotaan moinen pois jaloista tekemään paremmin tuottavalle kokopäiväiselle tilaa ja paikan työhuoneestaan.

Tämähän se masennuksen varmaan parantaa, vähintäänkin. Bonuksena masennuskuntoutusryhmäkin tuli tiensä päähän, ohjelmaan kuuluneet, kela:n korvaamat käynnit on käyty, jäljellä seurannat ja sitten on taas hullu omillaan. Onneski työterveyslääkäri näki sumuisten väsyneiden silmien taakse ja laittoi lähetteen psykiatrille. Sinne siis ensi viikolla, jos ei muuta, niin ainakin päivittämään kuulumiset ja katsomaan olisiko lääkkeissä jotain korjaamisen varaa. Sen jälkeen onkin lähete työterveyden psykologeille josta saanen jatkuvamman hoitokontaktin. Ihan hyvä niin. Olenkin ollut tämänkin vaivan kanssa hiukan tuuliajolla. Käyn vain uusimassa reseptin kun sen tarve on ja muuten luovin omin neuvoin elämän karikoissa.

Takki on tavallisen tyhjä. Se on pakko myöntää. Olo on alavireinen, avuton ja arvoton.

Tulotkin putosivat sitten rapiat viisjapuolsataa kuukaudessa, kiitos tämän heikon habituksen aiheuttaman eläköitymisen. Siinä sivussa, luonnollisesti, on sairaspäiviä jo niin paljon plakkarissa, että niiltä päiviltä jolloin en sorvin ääreen kykene, maksetaan 75% palkasta - työajalta joka on n. 50% normaalista. Eli meillä ei tänä vuonna juhlita. Eikä vissiin ensi vuonnakaan, ehkä ei edes vuonna 2013. Jippii.

Sitä jotenkin kuvitteli, pässi kun on, että osa-aikainen on ratkaisu kaikkeen, että se on yhtäkuin ihmeparantuminen. Jee. Kyllä ihminen voi sitten olla tyhmä. Jos saa alle neljävitosena osa-aikaisen sairaseläkkeen ekalla hakemalla, ilman lisäselvitysten tekemistä, lienee varmaan itselläkin syytä ymmärtää, ettei tässä ihan terveenkirjoissa olla. Niin paljon saa kuulla kauhujuttuja ihmisistä jotka taistelevat eläkelaitosten kansa. Minulle riitti huolella täytetty hakemus ja karu b-lausunto lääkäriltä kiilaksi.

Kaikki tämä siis johti myös siihen, että vailla ennakkovaroituksia mistään suunnasta, minua ilahdutettiin hiljattain uutisella, että toimenkuvani muuttuu, radikaalisti. Voipa olla, että aloitan jonkun pelin pelaamisen netissä, että saan aikani kulumaan tulevissa tehtävissäni. Niin vaativia ja monimutkaisia haasteita on luvassa.

Nyt ei kyllä naurata.