Tjoo. Tässähän voisi vaikka uskotella mahdollisille jäljellä oleville lukijoille, että olen aloittanut uuden elämän, etten enää hengaa netissä ja paru vuodatukseen murheitani. No, siinä mielessä tämä kyllä pitää ihan paikkansa, enpä tosiaan ole enää niin paljon koneella kuin aiemmin. Luulen että kotokone alkaa oireilla suht pian tavalla tai toisella luullessaan olevansa hylätty...

Ei vaan jaksa napata. Nyt kun se yksi on poissa kuvioista elikkäs kaltereiden takana, en tunne minkäänlaista pakkoa enää olla tavoitettavisssa. En edes tiedä koska olisin avannut meseä viimeksi, tuskin ihan viime aikoina. Sen mitä käyn netissä, käyn eräällä keskustelupalstalla ja facebookissa. Siinä minun virtuaalinen elämäni viime aikoina on ollut. Löydän itseni aina vaan enenevissä määrin sohvalta sällin kanssa telkkaria tuijottamasta tai sängyn päältä selälläni lukemassa lukemasta päästyäni. Pitkästä aikaa jaksan taas uppoutua kirjojen maailmaan vanhaan malliin. Olen harkinnut vakavasti mukavan nojatuolin hankkimista, siinä olisi vanhan rouvan hyvä röhnöttää ja lukea paksujakin kirjoja.

Se yksi, kaltreiden takana, joo-o. Tuleehan sieltä kirjettä tämän tästä, parhaimmillaan 2 viikossa. Minun vastaustahtini on enemmän mallia verovirasto, harvakseltaan ja  virallisesti. En edes kirjoita niitä käsin vaan ihan kylmästi wordilla. Kaikki henkilökohtainen kontakti on riisuttu minimiin. Tiedän tämän olevan ohi menevää, kesän koittaessa aukeaa vankilan portit ja äijä pääsee pois. Toivon vain niin helvetisti, että se ei tule enää vaikuttamaan minuun. Toivon koko sydämestäni, että hän löytää asunnon ja aloittaa elämänsä uudelleen alusta, vailla vanhoja tapoja ja rasitteita. Pelkäänpä vain pahoin, että kun portti narahtaa auki, narahtaa kohta pian perässä kossupullon korkin kierteetkin.

Harmi sinänsä, ettei tämä bloggaaminenkaan enää oikein nappaa. Aika pitkään sain avun tästä, kun oli edes yksi paikka minne kaataa tuntojaan. Voihan olla, että tilanne vielä muuttuu ja tämä nousee taas arvoon arvaamattomaan. Sitä odotellessa käyn vain kurkkimassa täällä, aukaisen sivut ja mietin, että tarttis vissiin kirjoittaa jotain.

Kevättä kohti, takki auki!