Niin suuri ihminen en ole, ettenkö seuraisi edelleen sivusta mitä retku touhuaa. Sitä en väitä sen enempään itselleni kuin muillekaan, sillä se olisi vale. Kaipa se on luonnollistakin, että ihminen joka on ollut kuvioissa mukana useita vuosia, ei tule pyyhityksi yhdellä puhelulla henkilökohtaisesta historiasta. Ensin ajattelin tässä olevan taustalla masokismiakin, edellisten kokemusten perusteella, mutta tämä taitaa olla vain uteliaisuutta. Kun retku meni vihille muutama vuosi sitten selkäni takana, valehdeltuaan suut ja silmät täyteen, menin aivan sokkiin. Kun ihmenainen alkoi eron jälkeen olla kuvioissa, olin pöyristynyt ja melkein ihailin retkun pokkaa, on se niin omaa luokkaansa. Tällä kertaa taidan olla taas askeleen pidemmällä. Luojan kiitos. Jospa tämä olisi se viimeinen askel, vaikka kokemuksen nojalla hiukan pelkäänkin, että jos - ja kun - tämä viimeisin juttu kariutuu retkun omiin temppuihin, palaa taas meikeläisen sinisilmäinen ja anteeksi antava luonne mieleen. Toivon lujasti ettei niin käy, kokemuksen nojalla vain pelkään sitä.

Tutkin itseäni varsin syvältä, vertailin aiempiin tunnekuvioihin ja ajatuksiin, mietin olenko mustasukkainen. Mutta asian kanssa tovin pähkäiltyäni voin todeta rauhallisin mielin, että niistä ajoista on päästy jo aikoja sitten. Yrittipä retku joskus omien sanojensa mukaan tehdä minusta mustasukkaista ja meni naimisiin. Ei voi kuin tuntea suurta surua ja sääliä nykyistä exää kohtaan, aika heikot perusteet avioliitolle. Saattaahan olla, että tuon kertominen on osa retkun strategiaa, uskotella minulle että olen niiiin tärkeä, että vuokseni hän teki jopa tuon, kun en lähtenyt hänen matkaansa. Ihan miten vaan, se on menneisyyttä ja luullakseni myös retkun exä on päässyt jo sen kaiken yli.

Uteliaisuuden ohella olen hiukan kauhuissani viattomien puolesta. Retkun on onnistunut jallittamaan - taas kerran eräällä nettisivulla - kahden lapsen yh-äidin naruunsa. Ja tämä tapahtunut sellaisella aikataululla, ettei voi kuin silmiään pyöritellä. Retku liittyi 9. tätä kuuta eräälle monista ns. sosiaalisen median sivustoista, eli siitä on nyt ... ööö... 16 päivää. Mistä tämän tiedän? Siitä, että sain häneltä kutsun ko. saitille. Hänet poistettiin eräältä toiselta suurelta saitilta, yllättäen huonon käytöksen; uhkailujen, vieraiden henkilöiden ahdistelun yms. takia.  Onneksi saitteja riittää ja sinisilmäisiä yh-äitejä... Teemana yh-äitiys yhdistää sekä ex-vaimoa jolla on 3 lasta, ihmenaista vain 2 lasta että tätä uusinta jolla myös on 2 lasta. Ei pidä kuvitella, että mainitsemalla tuon yh-äitiyden, tarkoittaisin mitään pahaa, toteanpa vain kaavan. Nämä 3 kun eivät ole ainoat  tässä matkan varrella, heti tulee mieleen 2 muutakin. Nämä kaikki siis ovat tavalla tai toisella olleet kuvioissa niin kauan kun olen retkun tuntenut. Jokainen vuorollaan on ottanut retkun tasolla tai toisella siipiensä suojaan, osa kotiinsa asti, suurin osa. Viimeisin on nyt liittymässä samaan joukkoon, alkavalla viikolla lähtee retku viihdyttämään tätä comboa, äitiä ja kahta teini-ikäistä.

Suurin huoleni tällä hetkellä kohdistuukin näihin teineihin, poika on samaa vuosi kertaa kuin junnu eli voin kuvitella minkälaisia laineita elämässä on muutenkin, tytär hiukan nuorempi. Muistan niin hyvin miten kävi ex-vaimon lasten kanssa, 2 sijoitukseen retkun siellä ollessa. Joko tasapaino järkkyi lopullisesti tai sitten se oli vain pirullisen huonoa tuuria. Olen taipuvainen epäilemään ensimmäistä vaihtoehtoa koska tiedän minkälainen ihminen retku on. Hän vaatii kaiken huomion itselleen ja näissä tapauksissa lapset ovat jääneet äidin pika-pikaa naiman juopon varjoon. Tylyä mielestäni.

Mikäli ihmeitä ei tapahdu, ja niitähän ei tapahdu, on taas kerran yksi sinisilmäinen nainen narahtanut retkun koukkuun. Voi olla, että yllätys on suurempi kuin kuvitella voisi, kun totuus paljastuu. Eipä ole retku sittenkään suuri rakastaja, ei huomaavainen sanaseppo eikä paljon muutakaan mitä onnistuu uskottelemaan kun on vielä etäisyyden päässä. Onkin alkoholisoitunut, lääkkeitä väärinkäyttävä, seksisaitteihin ja -chatteihin koukussa oleva epäsiisti ja rahaton pummi. Ei kummoinen isän malli eikä tuki tahi turva.

Elämä voi olla varsin karua sen jälkeen kun päästää retkun liian lähelle ja ihonsa alle, sotkeutumaan arkipäiväänsä. Hän osaa kyllä esittää ja selittää kun mopo lähtee käsistä, sen tiedän, mutta sitä en voi tietää, miten paljon hän tällä kertaa pystyy rikkomaan. Erityisen huolissani olen niistä nuorista, he ovat osattomia tähän kaikkeen. Äitinsä on aikuinen joka tekee omat ratkaisunsa ja kantaa niistä myös vastuun, mutta kuka korjaa rikki menneen lapsen sielun?