Juma sentään! Kun julistaa olevansa selvinnyt kaikesta kakasta ja saaneensa rauhan, menee pari päivää ja jo prkle soi puhelin! Tämä on jo niin kornia, että tämän voisi olevan mielikuvituksen tuotetta, mutta ei. *tarkastaa puhelutietoja* Kyllä se vaan yritti soittaa ja kun en - yllättävää kyllä - vastannut, jätti viestin vastaajaan. Ai mä en jaksa!

Hoh-hoijaa.

Halusi minun ottavan yhteyttä, soittavan tai laittavan viestiä. No ei kannata odotella henkeään pidätellen, voi muuttua naama vaikka siniseksi. Olihan siinä muutakin ko. hyypiölle ominaista jargonia, rakastaa aina vaan, ihmetteli kun ei minusta kuulu mitään. Totta kai hän myös kysyi, että onko minulla jo uusi kierroksessa, sentään tajusi sen verran möläyttäneensä, että myönsi samantien sen olleen asiaton kysymys.

Antaa hyypiön soittaa, ihan rauhassa. Minähän olen se joka valitsee vastaanko vain en. As simple as that.

Nyt yläkertaan tuijottamaan ruåtsalaista laatudekkaria. Moirens!