Reilu pari viikkoa viime päivityksestäni, huomaan. Sen jälkeen onkin tapahtunut, tai lähinnä paljastunut, pari asiaa. Ne molemmat liittyvät edellisen postauksen ihmisiin; ystävättäreeni ja retkuun.

Ensin kuitenkin totean joulun tulleen ja menneen. Se oli tänä vuonna varsin minimalistinen jo senkin takia, että olin/olen töissä normaalisti ennen ja jälkeen joulun. Kolmea vapaapäivää ei tuhlata tyhjänpäiväisyyksiin, vaan niistä nautitaan täysillä perheen kera. Siivous suoritettiin ottamalla isoimmat lohkareet lattialta harjalla ja rikkalapiolla, sammuttamalla keinovalot ja sytyttämällä kynttilät. Aatto alkoi rattoisasti migreenillä joka talttui lopullisesti vasta pitkällä iltapäivän puolella, mutta ehtihän siinä tehdä sen mitä tarvitsi. Kinkku oli valmiiksi paistettu ja vain kuorrutusta vaille, laatikot tarvitsi vain lämmittää ja muutama pottu keittää. Lahjoja tuli juuri sopivasti sekä määrältään että laadultaan, kaikki olivat tyytyväisiä.

Nonni, se joulusta.

Ennen joulua meinasi olla fiilarit kortilla, taisi olla 22. päivä kun käly soitteli illansuussa ja kertoi mikä ystävätärtä hiertää. Kyseessä on eräs tapahtuma vuodelta 1997. Luitte aivan oikein! 13 vuotta vanha juttu! Ja mikä parasta, vain yksi ainoa lause, jota hän on hillonnut nyt varsin menestyksekkäästi mielessään ja kasvattanut siitä ihan oman tarinansa. Joka btw ei pidä paikkaansa mistään kohtaa. Mahtavaa! Tuolloin vuonna 1997 pikkujoulujen jatkoilla olin - ilmeisesti - sanonut ystävälleni, että X, hänen tuolloin varsin tuore miesystävänsä, ei ole sitä mitä ystäväni luulee. Pitkään pinnisteltyäni muistiani saatoin arvailla mistä oli kyse. Tosin tätä ei ystäväni ole minulta edes kysynyt, on vain kehitellyt tukkansa alla tooosi hienoja teorioita. Tuo X hiukan intoutui kourimaan minua istumalihasten puolelta kun oma nainen meni puuteroimaan nenäänsä. Siksi humalaisen viisaudella heitin tuon lauseen. Selvänä sitä kai olisi pitänyt turpansa kiinni ja antanut jutun olla, mutku ei.

Tästä on sitten seurannut se, että ystäväni kuvittelee minulla olleen säpinöitä hänen miehensä kanssa. Miehen, jota en ole koskaan sietänyt mistään muusta syystä kuin hyvien tapojen vuoksi! En oikeasti enää tiedä mitä edes ajattelisin tästä kaikesta. Sen sanoin kälylle, että minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää tässä asiassa ja että puolestani asia saa kuolla pystyyn. Piste. Käly oli samaa mieltä, koskapa hänkin tuntee tämän X:n ja jakaa myös mielipiteeni hänestä.

Kaikesta tästä ystävän pään sisällä keitetystä sopasta johtuen, oli ystävä sanonut kälylle, ettei hän ota minuun yhteyttä vaan odottaa minun tekevän aloitteen. Jep-jep. Hienoa! Minähän en edes tiennyt koko jutusta mitään ja silti odotetaan minun tulevan hattu kourassa tekemään aloite ja anelemaan anteeksi. Ensin ajattelin antaa asian oikeasti hautautua lumeen, sulaa keväällä ja antaa valua viemäriverkostoon, koska mielestäni minulla ei ole velvollisuuksia sellaisen asian vuoksi mitä ei ole tapahtunut muualla kuin yhdessä päässä. Päätin sitten kuitenkin, pahimmasta järkytyksestä toivuttuani, laittaa lyhyen mailin ystävälle. Nyt pallo on hänellä. Luulen sen sinne myös jäävän, ikävä kyllä.

 

Viimeksi mainitsin retkun vainoavan minua. Kuulinkin hänestä heti sunnuntain valjettua seuraavan kerran, eka viesti oli tyyliin: "olen sekaisin, nuppi sekoaa jne..." Ehdotin viinanjuonnin vähennystä ja unen lisäämistä. Ei kuulemma sovi. Seuraava viesti kertoi hänen olevan päissään. Ihan kiva, enpä olis arvannut sitä edellisestä viestistä, päivistä puhumattakaan. Ja siihen se sitten loppuikin! Tämä oli siis 12. päivä. Sen jälkeen on ollut  täydellinen radiohiljaisuus, luojan kiitos!

Taitaa olla retkulla kiireitä omissa nurkissaan nimittäin. Hänen statuksensa facebookissa oli muuttunut tilaan kihlautunut xx:n kanssa, merkkipäivä 14.12.2010! Eikä tässä kaikki, xx on sekakäyttäjä; viinaa, pillereitä, pilveä ja kovia huumausaineita. Eikä tässäkään vielä kaikki, maksa 2 uutista, saat 3! Tämä sekakäyttäjä xx, retkun kihlattu, lienee tiineenä! Retkun viinalla syvämarinoiduista siemenistä jotkut ovat ilmeisesti vielä uimakelpoisia!

Nymmää en enää tiedä mitä ajattelisin. Yhtäällä ja päällimmäisenä on helpotus. Syvä helpotus. Lopultakin. Toisaalla suuri huoli, jos xx on oikeasti raskaana, mikä on vauvan tulevaisuus? Toivon kovasti kyseessä olevan väärän hälytyksen, kaikkien vuoksi, eikä todella vähiten mahdollisen ihmisentaimen.

 

On tämä elämä vaan ihmeellistä. Jos oma ei niin kovin jännittävää tahi mielenkiintoista olisikaan, niin näyttää noita herättäjiä löytyvän tuttavapiiristä ihan riittävästi.

Arpikudosta kuittaa, pukee takin päälle ja vie itsensä hyvin ansaitulle lounaalle lähiravintolaan.