Tämä ei voi olla enää edes todellista! Auta armias kun minä päivitän blogia, niin se on kuin kutsuisi pirua polkalle. Aamulla kun heräilin, oli vastaajassa jo viesti odottamassa, aamukahdelta jätetty. Retkunperkele se siellä pyyteli soittamaan. Ei liene yllätys kelleen se, etten todellakaan soittanut takaisin. Poistin viestin vastaajasta nanosekunnissa ja putsasin vielä koko puhelulokin samaan vauhtiin.

On se vaan  varsin kummallista, että sen siliän tien kun huokaan julki saaneeni olla rauhassa, muistaa se helvatin pummi minun olemassa oloni. Onko tämä viesti ylemmiltä tahoilta? Viesti jonka mukaan minun on varottava mainitsemasta retkua lainkaan. Tämä menee niin new-agen oppien mukaan, ettei mitään tolkkua. Erään sellaisen mukaan ei saa ajatella negatiivisia ajatuksia, koska ne vaikuttavat väistämättä negatiivisesti elämääsi. No, alan sitten ajatella vaikka tälleen "Olenpas minä onnellinen, kun retku on löytänyt elämälleen merkityksen (=piinaamisen kohteen) jostain toisaalta." Jospa tuolla logiikalla saisin jatkaa raihnaista eloani ihan issekseen ja itse valitsemieni kontaktien kera.

Juu, tämä oli pakko tulla vain muistiin kirjaamaan, sen verran pöhelön tunteen tuo aamulla minussa herätti.

Ravit jatkuu ja johtaa suihkun kauttaa punkkaan, suoraan punkkaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Siellä minua jo vartoo ruåtsalainen dekkari kera tyynyn, peiton ja rauhaisan taustamusan.

Adieu - so far!