Saikku jatkuu viikolla, sitten on syysloma. Masennus ja väsymys vievät voimani ja aikani. Jaksan maata, jaksan nukkua, jaksan lukea, jaksan murehtia ja jaksan surffata netissä. Lääkäri on entistä varmempi siitä, että kaiken taustalla on masennus, se on se joka väsyttää ja vie elämästä kaiken maun ja tuoksut. Alan itsekin uskoa siihen entistä enemmän.

Onhan minulla tätä taustaa entisestäänkin, ei tämä uutta ole. Sitä vain on niin pirullisen vaikea ymmärtää, saati sitten hyväksyä. Tunsin itseni taas niin kovin huonoksi ihmiseksi kun istuin lääkärillä ja hän aikoi kirjoittaa lähetteen psykiatrille. Jumalauta, että tunsin itseni epäonnistuneeksi. En jaksa elää edes omaa elämääni, miten jaksaisin mitään muuta siihen päälle. Luulen masennuksen hiipineen hissuksiin kimppuuni, hitaasti se on kivunnut ylemmäs ja syvemmälle sieluuni. Sinne se on tehnyt pesän ja ruokkinut itseään kaikilla kokemillani vastoinkäymisillä. Nyt se on niin suuri, etten enää voi olla tuntematta sitä. Se painaa sydäntä, se raapii sielua, se huutaa niin että oma ääneni hukkuu sen alle.

Nyt on löydettävä keinot hiljentää sen ääni. On löydettävä keino tukahduttaa se, riuduttaa se olemattomiin. Samalla minun on etsittävä itseni sen pimennosta, kaivettava minuuteni sen syövereistä. Haluan olla minä. En halua olla väsynyt, iloton, haluton ja voimaton kuori.

Hetken se taas vie. Hetken, ehkä toisenkin. Sitten sisuunnun ja alan toimia. Niin se on tähänkin asti mennyt. Tällä kertaa se ehkä vaatii enemmän kuin aiemmin, onhan taustalla kaiketi muita tekijöitäkin. Mutta tiedän, että saadessani aikaa ja tukea kykenen taas nousemaan jaloilleni. Kunpa vain osaisin itsekin antaa itselleni aikaa enkä vaatisi mahdottomia. Olen varsin tehokas torpedoimaan omaa toipumistani vaatimalla liikaa, odottamalla nopeita muutoksia. Jos tämä kaikki on kasautunut ajan myötä sisälleni, lienee turhaa haaveilla suursiivosta joka aloitetaan nyt, lopetetaan sitten ja kaikki onkin taas ok. Sielu kiiltää ja mieli kiittää. Ikävä kyllä tähän ei voi käyttää samaa systeemiä kuin vaikka vaatekaappien siivoukseen; kaikki ulos, seula, tuuletus, turhien poisto ja tarpeellisten uudelleen järjestely.

Oli miten oli, ravit jatkuu, minun hopuseni taisi vain juuri laukata ja tulla hylätyksi. Onneksi lähtöjä ja rataa riittää.