Suurin järkytys lapsen kotoa muutosta on ainakin tällä hetkellä ohi. On se niin ihmeellistä, en voi käsittää tämän päivän koittaneen. On outoa ajatella, että tytär sanoo olleensa kotona aamupäivän ollessaan siellä jossain. Joskin hän samantien korjasi olleensa "täällä" kun äsken puhuttiin puhelimessa.

Hän oli saanut kämppiksenkin alkuviikolla ainakin kolmeksi kuukaudeksi, ehkä pidemmäksikin aikaa, jos kämppis saa kesätöitä näiltä leveysasteilta. Molempia taisi jännittää yhtä paljon asia, kämppis oli pelännyt joutuvansa jonkun hervottoman bilettäjän asuinkumppaniksi. Esikko pelkäsi suunnilleen samaa! Aikahan sen näyttää minkälainen kämppis todella on. Toivon vain parasta. Tietysti.

Siinä se tuskainen maanantaikin sitten meni, kun junnu tuli kotiin - ja tappelin sekä pyykkivuoren että tietokoneen kanssa. Junnu parkkeerasi muorin viereen taas illalla, ensin sohvalla sitten sängyssä. Sohvalla kyllästimme itsemme saippuasarjoilla, sängyssä lueskelimme ja juttelimme.

Siinä se muuten meni bussilakkokin. Ehdin jo kiskoa harmaita hapsiani kun tuskailin miten pääsen duuniin aamulla ja etenkin kotiin illalla. Onneksi velimies kuljetti melkein ovelta ovelle! Sitä en tiedä miten olisin jatkossa kulkemiseni järkännyt, jos lakko olisi pitkittynyt. En ota sen enempää kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, en oikein jaksa, mutta se on pakko sanoa, että aika karskeja aseita sekä AKT että ahtaajat käyttävät. Kun tilanne, etenkin taloudellinen tilanne, Suomessa on mitä on, ei pitäisi heikentää sitä ennestään tuollaisilla tempuilla. Kun TEHY:läiset uhkailivat lakolla, oli haloo ihan helvatinmoinen ja kyseessä on kuitenkin huonommin palkattu ala - yllättäen naisvaltainen sellainen - kuin ahtaajat. Ahtaajat käyttävät mielestäni aika häikäilemättä aseenaan lakkoa, se näkyy niin selkeästi jatkuessaan joka paikassa. Jos joku mummo makaa märissä vaipoissa tk:n osastolla, ei tilanne heilauta kuin mummoa ja omaisia. Ikävä kyllä. Kaikkihan me tiedämme tilanteen hoitoalalla olevan muutenkin katastrofaalisen. Nostan olematonta hattuani jokaiselle joka sitä työtä haluaa tehdä, minä itse en siihen pystyisi.

Se yhteiskuntakritiikistä, lounastunti ja lämmin keitto kutsuu.

Arpikudosta kuittaa.