Eipä olisi uskonut, että tämäkin vielä on totta. Oma rauha. Retku on poissa elämästäni. Jiihaa! En ole ollut ko. lusmun kanssa puheissa kolmeen kuukauteen. Hänen yrityksensä soitella tai huudella  fb:ssa aiemmin talvella olen torpannut alkuunsa.

Blogi saanee kokea loppunsa jossain vaiheessa, koska en enää tunne tarvetta kirjoittaa tänne. Olen kääntänyt sivua, ja jestas, että se tuntuu hyvältä!