On pääsiäislauantain ja -sunnuntain välinen yö. Esikko, junnu ja isänsä nukkuvat viattoman - tai jotain sinne päin - unta, äiti/vaimo valvoo. Esikko on kotona viettämässä pääisiäispyhiä. Kesäksi saan hänet kotiin kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Äidin iloksi hän sai töitä kotinurkilta kesäksi. Elämästä on tullut ihastuttavan tylsää sen jälkeen kun tarinan antisankari joutui kaltereiden taakse.

Tänään oli vuorossa perinteinen pääsiäispiina. No ei kai, pääsiäispäivällinen se oli, parinkymmenen hengen voimin. Tänä vuonna istuimme veljeni luona, jokainen teki jotain, jotta kenenkään ei tarvitsisi tehdä kaikkea yksin. Yksi paistoi lampaat, toinen teki jälkiruuat, kolmas siivoili, nejäs teki valkosipuliperunat (minä! minä! minä!), viides salaatin ja lisäkkeet. Jokainen toi tullessaan viiniä sopivaksi katsomansa määrän - minä en tippaakaan... Tumpelo kun olen, en tajunnut ajoissa tarkastaan Alkon aukioloaikoja. Onneksi isäntäväki oli varannut hanapakkauksia sekä valkkaria että punkkua.

Hyvä luoja että tuli taas syötyä - ja juotuakin. Maha on turkaisen turvoksissa vieläkin, pää piukassa lapsuusmuistoja, huulenheittoa ja jopa yhteiskunnallisia aiheita. Riemuksemme lapset, tai oikeastaan nuoret, jaksavat istua iltaa meidän vanhempien kanssa, jutella ja pohtia, nauraa ja itkeä. Puhuimme mummista, äidistäni, joka asuu kaukana, pohdimme vaarin tilannetta uuden mummipuolen kanssa, muistimme niitä jotka ovat jo seurasta poistuneita. Seurue on jo kasvanut parilla uudella jäsenellä, sisaren tytär on avoliitossa, toisen siskon poika seurustelee. Siinä ohessa yksi sisko on eronnut 27 vuoden jälkeen miehestään, minkä seurauksena minun sukupolveani oli yksi vähemmän kuin viime vuonna.

Oli hieno ilta. Katsoimme vanhoja valokuvia, jopa ajalta ennen meitä. Laatikosta löytyi äitienpäiväkortteja 40-luvulta asti, kortteja jotka isänäitini on lapsiltaan saanut.  Yksi sisaruksistani on perinyt ne isältämme. Isän uusi vaimo, lasten mummipuoli, ei antaisi säästää niitä eikä hyväksyisi niiden katsomista - saati sitten vanhojen muistelua. Kas kun hän ei kuulu siihen aikaan eikä niihin muistoihin, aikaan ennen häntä. Paneuduimme siis niihin muistoihin kun tämä - katkera ja epävarma - mummi poistui isämme kanssa kotiinsa.

Tänään olen onnellinen siitä mitä minulla on. Tänään on hyvä olla. Soisin, että tämä onnellinen olotila ja varmuus siitä jatkuisi niin kauan kun minulle on vuosia määrätty. Pelkään ettei niin ole, mutta tänään en jaksa sitä surra. Tänään on hyvä olla.